perjantai 31. heinäkuuta 2015

Niin pieni, mutta suuri

Maanantaina Camolle pamahti 16viikkoa täyteen. Mihin tämä aika (JA KESÄ!) on oikein hujahtanut?

Iski paniikki. Olenko sosiaalistuttanut pentua tarpeeksi? Ollaanko me käyty tarpeeksi erillaisissa paikoissa ja tapahtumissa? Onko ihan ok, ettei joka päivä treenata perusasentoa ja ettei se vielä suju meiltä tuosta nuin vaan? Haittaako se ettei se osaa vielä seurata nätisti vierellä kontaktissa? Onko häpeä myöntää, etten ole vielä edes päättänyt mille pentukurssille lähdetään? Suunnitelmathan oli aika kovat ennen kuin pentu tuli taloon. Ihme etten ylös kirjoittanut missä järjestyksessä mitäkin pennulle pitää opettaa ja mitä sen pitää mihinkin ikäviikkoon mennessä osata. Kaikkien muidenkin pennut osaa jo viimestään kymppiviikkosina vaikka ja mitä ja käyttäytyvät tilanteessa kuin tilanteessa juuri niin kuin hyvin koulutettujen koirien pitääkin käyttäytyä. Olenko minä huono pennun omistaja ja kouluttaja?

Sitten aloin ajattelemaan järjellä. Camo tunnistaa nimensä ja osaa tulla luokse käskystä. Camo on sisäsiisti, eikä yksin/Nuutin kanssa kotiin jäädessään huuda perään tai tuhoa paikkoja. Se ei rynni ruokakupille kun sen laskee alas eikä juokse pihalle heti kun oven avaa, vaan se odottaa nätisti lupaa silmiin katsoen. Myös lenkillä, kun hihnan irroittaa pannasta, se seistä töröttää paikallaan niin kauan, että saa luvan lähteä vapaana rallittelemaan. Katsekontakti on meillä oikeastaan todella hyvällä mallilla. Camo hakee kontaktia itse, paljon. Camo on rohkea ja utelias. Ollaan käyty sen kanssa mm. juna- ja bussiasemalla, Oulun torilla ja keskustassa, parissakin eri lemmikkieläinkaupassa, eikä missään ole tullut vielä sellaista asiaa, pintaa, koiraa tai ihmistä vastaan mikä tämän pikkumiehen mieltä olisi horjuttanut. (Paitsi meidän lähimetsän polun viereen oli kasvanut yksi päivä iso sieni jolle sitten piti pöhistä ja puhista, eikä millään päästy yli eikä ympäri siitä mikä se on ja miksi se on siinä.) Camo rakastaa leikkiä, niin kuin pennun kuuluukin. Leikkikaveriksi kelpaa Nuutti, joku toinen koira, ihminen tai vaikka oma häntä. Se on iloinen ja rakastettava. Se on varmasti saanut oikein hyvän/riittävän/kelpoisan lähtölaukauksen elämällensä. Älä siis Jenna stressaa!

Tällä viikolla haettiin myös toiset rokotukset niskaan. Odotustilassa haukkui, rähisi ja vikisi parhaimmillaan neljä erinnäköistä- ja kokoista koiraa ja Camo voin tollotti hiljaa. Välillä niitä muita koiria, mutta pyynnöstä otti kontaktia minuun. Se oli kokoajan kuitenkin ihan relaaaax mikä oli kaikkein hienointa, vaikka selvästi sen mieltä kutkutteli lähteä haastamaan toisia koiria leikkiin. Rokotuksiakaan Camo ei edes taaskaan huomannut. Kovasti sai eläinlääkäriltä kehuja, että on komea ja hyvinvoiva pentu.

Eilen irtosivat ensimmäiset hampaat, kolme kappaletta saman päivän aikana! Kotimittauksella saatiin pojalle eilettäin painoa 13,5kg. Kasvuun liittyvä huomio; Jouduin nostamaan aamulla meidän sänkyä, että Camo pääsi pois sen alta. Tuleekohan tästä joka aamuinen rutiini vai älyäisköhän se jo, ettei se ole niin pieni enään?

Reippaana lekurilla!

Camo osaa muuten myös pussata käskystä. Pussailee se kyllä ilman sitä erillistä käskysanaakin. Paras penikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tarkistan viestit ennen julkaisua.