keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Tämän piti olla rotupohdinta

Tälleen kovasti pentukuumeilevana on tullut tarkkaan pyöriteltyä mielessä useaan kertaan, onko joskus tuleva toinen koira myöskin collien edustaja, onko se minulle se oikea rotu? Ihan alkuun minun on pakko myöntää, että colliet alkoivat kiinnostamaan vasta samana vuonna, kun Nuutti sitten muuttikin meille. Tästä kiinnostuksen syttymisestä voin kiittää tuota ukkokultaani. Sitä ennen en tosiaan pitänyt rodusta oikeastaan ollenkaan. Enkä kyllä ollut törmännytkään rodunedustajiin kuin ihan penskana (ja silloinkin tapaamani collie puri minua,) mutta jotenkin collieiden ulkonäkö ei iskenyt yhtään. Ei minulla niistä ollut mitään kummoista mielikuvaa noin muutenkaan, rotu ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut. Saksanpaimen oli minulle pitkään se ainoa oikea koirarotu.

Ensimmäinen Elämäni koira, Eetu.

Eetun jälkeen en toista sakemannia kuitenkaan enää osannut itselle ajatella, tunne- sekä järkisyistä. Kun meille sitten tuli koiran hankinta ajankohtaiseksi minulla/meillä oli monia rotuja mielessä. Osa oli ihan mahdottomia, sellaisia unelmia. Monissa roduissa esteeksi tuli heti terveystilanne. Tiesin, että haluaisin koiran, jonka kanssa pystyisin harrastamaan. Sellaisen jonka kanssa ei välttämättä tarvitse yltää huipulle, mutta josta olisi kuitenkin tarvittaessa monenlaiseen menoon. Koiran myös pitäisi olla perusluonteeltaan ystävällinen ja tulla ehdottomasti lasten kanssa toimeen. Miehen kanssa sitten päädyttiin lopulta colliehen ja siitä meni joku aika ja pongattiin Nuutti. Sitten se olikin menoa. Tutustuin ja rakastuin tuohon rotuun. Se on niin monipuolinen ja kaunis.


Kuitenkin välillä edelleen mietin muitakin rotuvaihtoehtoja; hollanninpaimenkoira, beauceron, bokseri, valkoinenpaimenkoira, lk.collie, amerikanakita, australianpaimenkoira, amerikanbulldoggi, amerikanmastiffi, bordeauxindoggi, hovawart, mittelspitz, suursnautseri, kiinanharjakoira, suomenlapinkoira.. Aina tullaan kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei se rotu ole vaihtumassa mihinkään. Collie tuntuu just oikealta meille. Nuutissa on paljon piirteitä mitä arvostan collieissa ja koirissa yleensäkkin. Se on älykäs, ystävällinen ja siltä löytyy huumorintajua. Se on herkkä, mutta ei huonolla tavalla. Se ei mene lukkoon kiellettäessä, ei pelkää ilotulituksia, eikä paljon hätkähdä haulikon ääntäkään. Se yrittää aina niin kauan, että onnistuu. Siitä löytyy energiaa, mutta ei kuitenkaan hypi heti seinille, jos pari päivää otetaan rennommin. Sen kanssa voi käydä rauhallisin mielin lähes missä vain. Se on kärsivällinen. Tärkeintä on kuitenkin se, että Nuutti on Sanin ja koko meidän perheen paras ystävä. Tiedän, ettei Nuuttikaan täydellinen ole (vaikka tekisi kyllä mieli sanoa, että on se!) ja että nykypäivän collieista löytyy myös niitä hermoheikompia yksilöitä. Uskon, että jalostuksessa ollaan otettu kuitenkin suunta parempaan ja kasvattajat kiinnittävät enemmän huomiota ulkonäön ohella myös siihen luonnepuoleen. Toivon kovasti ainakin niin.


Ja minun pointtini tässä tekstissä oli? Ilmeisesti se, että Nuutti on huippujätkä ja minä haluan me halutaan collievauva.

1 kommentti:

Tarkistan viestit ennen julkaisua.