tiistai 20. tammikuuta 2015

Ihana kamala koirapuisto

Koirapuistoista ollaan montaa mieltä. Monet käyvät niissä etsimässä sekä itselleen että koiralleen sosiaalisia tilanteita ja onhan se taajamassa hyvä mahdollisuus päästää koira irrottelemaan vapaana hetkeksi. On kuitenkin myös paljon ihmisiä ja koiria, jotka kiertävät puistot kaukaa. Koirapuistot siis jakavat mielipiteitä ja täten niistä voisi keskustella loputtomiin. Nyt haluan hieman kertoa meidän suhtautumista ja kokemuksia koirapuistoja kohtaan.


Meidän kodin lähellä, lyhyiden kävelymatkojen päässä, on kolme koirapuistoa. Nuutti on sosiaallinen ja aina valmis leikkiin lajitoverin kanssa, silti me käydään puistoilemassa hyvin harvoin. Silloin harvoinkin suosimme täysin tyhjää puistoa tai toinen vaihtoehto on sovitut treffit tutun koirakaverin kanssa. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, että vaikka tunnen oman koirani ja sen käyttäytymisen, se ei estä vahinkoja, mitä täysin minulle sekä Nuutille tuntemattoman koiran kanssa voi syntyä. Lisäksi koirapuistoissa tapaa valitettavan paljon ihmisiä, jotka käyvät siellä sen takia, ettei koiralla ole luoksetulo hallinnassa ja puisto on sitten ainoa "turvallinen" ratkaisu päästää koira juoksemaan vapaana. Se ei kuitenkaan ratkaise hallintaan liittyvä vaikeuksia, vaan tuo vain lisää ongelmia.

Kaikille täytyisi olla itsestään selvää, että aggressiivista, sairasta tai pelokasta koiraa ei puistoon viedä muiden koirien sekaan. Koska tämä, yksinkertaisuudestaan huolimatta, ei kuitenkaan kaikilla ole niin helppo ymmärtää, ei luonnollisesti ole myöskään se, että vaikka kaikki puistossa olevat koirat olisivat yleensä sosiaalisia ja "kaikkien kavereita", se ei silti ole tae siitä, etteikö koflikteja voisi syntyä. Koirat kiihtyvät helposti leikkiessään ja tarvitsevat välillä hengähdystaukoja. Näitä taukoja ei yleensä tule tarpeeksi, kun laitetaan laumallinen toisilleen tuntemattomia koiria leikkimään keskenään. Koirilla on erinlaiset tarpeet tässäkin asiassa ja jos koira ei leikin aikana saa tarpeeksi taukoja rauhoittua, se väsyy ja pian leikki on muuttunutkin rähinäksi. On siis erittäin suotavaa, että jokainen koiran omistaja osaisi lukea lemmikkiään sen verran, että väsymyksen merkit olisi ajoissa huomattavissa. Tällöin omistaja kerkeää puuttua tilanteeseen ennen koiran totaalista väsähtämistä. On myös hyvä oppia myöntämään itselleen sekin ja puuttua asiaan, jos oma koira on se, joka ei anna muiden olla rauhassa, vaan jatkaa toisen perseessä ja korvissa roikkumista, vaikka toinen yrittäisi vetäytyä sivummalle.


Lähin puistomme, eli "meidän puisto" on sen verran pieni ja epäsuosittu "koirapuistoharrastajien" keskuudessa, että siellä ei tarvitse pelätä koiralauman yhtäkkiä kasvavan ihan älyttömiin lukemiin. Yleensä siellä hengaillaankin ihan yksikseen ellei ole sopinut etukäteen tapaamista kenenkään kanssa. Toinen lähipuistomme on meidän puistomme vastakohta. Siellä on isot aitaukset erikseen pienille sekä isoille koirille, eli tilaa kyllä olisi kivasti rällätellä, mutta siellä on yleensä aina iso koiralauma vastassa. Varmasti sen puiston vakiokävijät ovat koirineen tulleet toisilleen tutuiksi, laumassa on selkeä arvojärjestys ja koirat tuntevat toistensa tarpeet, mutta mitäpä luulette, että tapahtuu kun laumaan nakataan sekaan yksi tuntematon koira?

Me ollaan käyty tuossa puistossa kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli ihan ok. Puistoon mentäessä paikalla oli kaksi koiraa, toinen oli omissa oloissaan ja toisen kanssa Nuutilla oli oikein kivat leikit ja molemmat antoivat toisilleen myös mahdollisuuden rauhoittua. Puistoon alkoi kuitenkin jossain vaiheessa lappaamaan lisää porukkaa. Kun koiria alkoi yhtäkkiä olemaan kymmenen huomasi, ettei meno ollut niin rentoa kuin hetki sitten. Tässä vaiheessa me päätimme poistua, eikä keretty kuin aidan toiselle puolelle niin puistossa syttyi rähinä, jossa osallisena oli myös koira, jonka kanssa Nuutti oli aluksi leikkinyt. Toinen kerta oli jo huonompi. Puistossa oli meidän lisäksi kolme koiraa, jotka kuulemma ihan päivittäin siellä kävivät ja olivat leikkineet keskenään siis monet kerrat. Nuuttia selvästi "kiusattiin" uutena jäsenenä eikä sille annettu yhtään omaa tilaa. Koska rauhoittumisen merkkejä ei ollut havaittavissa, päinvastoin, eikä Nuutti selvästi tilanteesta nauttinut ollenkaan, meidän puistoilu kesti sillä kertaa vain reilut viisi minuuttia. Kolmas kerta oli taas ihan oma lukunsa. Kauempaa jo iloisena katsoin, että jes, puistossa ei ole kuin yksi ainoa koira! Aidan läpi huudeltiin koiran omistajan kanssa, että kaikki on ok ja me voidaan tulla sisään. Omistaja käski koiransa odottaa, että päästiin rauhassa portista ja Nuutti lähti nuuskimaan hajuja.. Sitten kuuluikin vapautus käsky vähän matkan päästä ja toinen koira juoksi suoraan Nuutin kimppuun hirveällä rähinällä. Onneksi ei mitään sattunut ja kunnon karjaisulla koirat erkanivat toisistaan nopeasti. Koiran omistaja ei osannut tähän sanoa muuta kuin "Joo, ei tämä kaikista uroksista tykkää." Me ei sinne jääty eikä näiden tapahtumien jälkeen kyllä koskaan sitten palatukkaan.


Onneksi meidän huonot kokemukset ovat jääneet siihen ja nykyään osaan olla vielä tarkempi näiden asioiden kanssa. Meidän kokemuksemme koirapuistoista ovat siis suurimmaksi osaksi hyviä ja tavoite tietenkin on, että Nuutille, minulle ja mahdollisille kanssa puistoilijoille jää reissusta aina positiivinen muisto. Puistoilu on mukavaa, kun kaikilla pysyy järki päässä ja osataan ajatella itsensä ja oman koiransa lisäksi muitakin. Täältä löytyy mielestäni hyvä kirjoitus koirapuistoista, jonka lukemista suosittelen kyllä kaikille koirapuistoissa kävijöille erittäin lämpimästi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tarkistan viestit ennen julkaisua.